Pitkän aikaa olen hautonut ajatuksia päässä, mihin suuntaan sitä aikansa ja voimansa keskittäisi.
On tunne suuresta innovoinnin voimasta, sellaisesta joka tulee hetkenä minä hyvänsä. On tunne siitä, että pitäisi kokeilla tuota ja tätäkin -montaa asiaa. En ehdi. Thats it.
Lopputulos on ollut pitkään sama. Aloitan ajatusvirran viemisen ja totean järkevästi. "Ei, ei se toimi, ei mulla ole aikaakaan ja miksi valvoisin sellaisen ajatuksen takia." Tarkoitan nyt kaikenmaailman askartelua renkaista, puusta, ehkä saattaisin keksiä piirustuksen kokonaiselle seinälle, toisinaan on tarve tehdä erilaisia hyllyjä, toisaalta voisin kyllä hajoittaa pari elektroniikkaavehjettä. Josko niistä tulisi jotain uutta, jotain erilaista jotain mikä toimisi ja jäisi elämään kuten Sälekorit.
Onko musta tullut vihdoin beigeshortsinen (lue: aikuinen) ihminen. Menen kymmeneltä nukkumaan ja lepään seuraavaa työpäivää varten. Houkuttaa niin hirmuna aloittaa uusi testailu ja projekti vaikka yöllä kahdeltatoista. Missä on se hetkenmielijohteen minä?
