Maalia
Ostin mustaa huonekalumaalia. Kauhea kevätuudistusinto on käynnistynyt. Seuraavaksi silittelen lakanoita ikkunoihin. Hyvää sunnuntaita! /Anna
Talvinen sunnuntai-aamu
Parhainta on herätä sunnuntaiaamuna ajoissa, mutta hitaasti.
Tammikuu on mennyt joulukuusta toipuessa, mutta nyt ollaan jo helmikuussa, joten vauhtia on odotettavissa. Pian ne uudet nettisivut aukeaa ja kaikki työnteko on aika tavalla helpompaa, ainakin uskoisin niin. Toivottavasti löydätte kaikki sille sivulle, koska yritysbloggaus siirtyy täysin sinne.
Uuislla sivuilla on blogin lisäksi uutiset ja kaikki AND:iin liittyvä.
Tämän sivun kohtaloa en oikein vielä tiedä, ehkä jatkan ehkä en. Katsotaan jääkö aikaa.
Tiivistettynä: AND:n tammiloma loppuu nyt! ;)
Pieni tarina ennen joulua -ajasta
Hassuja huomioita olen huomannut tekeväni, kun on jatkuvasti pimeää.
Toissa päivänä näin n. 2min ajan valoa, se oli oikeasta auringosta tullutta. Lumikaan ei auta. Flunssaisena, ei jaksanut mitään. Toisaalta olin suoriutunut (yhdessä muiden kanssa) aika monesta -joulua ennen tehtävästä seikasta- ennen joulua. Number uno on tietenkin joululahjarumba, joka vuosi yhtä järjetöntä, mutta joka vuosi yhtä antoisan ihanaa (kun lapset avaavat lahjansa). Toinen second uno oli se, kun keksittiin järjestää ystäville pieni ilta-yöllinen kyläilyrumba kylpypyyhkeen kanssa. Kiitos ystävät. Toteutettiin kylpyhuone/putkistoremontti 70-luvun taloon, joka osoittautui onnekkaaksi (no home) ja myös onnistuneeksi, kiitos ukin ja papan ja niiden kaikkien muidenkin työmiesten. (Ei muuten tainnut lattiamies tietää, että lattiasta tulisi seinän näköinen kuvausalusta, eikä sähkömies sitä, että kattospotterit toimivat aika hyvin kuvausvaloina näin Suomen ihaninpaan aikaan. Toisaalta en minäkään tiennyt sitä, että aatonaattona, kun lauteet oli suht paikoillaan, pientä hiomista vailla, että hyvin käytetyn rautaliikkeen henkilökunnan pojat olisivat meillä saunomassa ekana! Taisivat ansaita vetensä uusista hopean kimaltelevista putkista.) Kiitos pojat myös teille, oikeasti. Kolmas number uno on se että olin lupaillut n. vuosi takaisinpäin ystävälleni, jotta puvustaisin tämän lyhytelokuvan. "Tottakai puvustan, aivan varmasti, loistavaa, siistiä -kiitos!" ...olivat kauniit sanat silloin. Aika kun koitti, istuin olohuoneen lattialla vastamaalattujen kylpyhuoneen kattopaneelien välissä, sälekaihdinten ja teippikoneen kanssa toteuttaen suhteellisen suuria tilauksia, joita satoi ennen joulua asiakkailta (olisihan yrittäjän tämä pitänyt laskelmoida). Ehdin lukea käsikirjoituksen pariin otteeseen, ja säntäsin kirpputorille luoden hahmot mieleen, aika nopeaa ja aika helpolla löysin karvalakin, kamalat kengät + vähän muitakin vaatteita. Ei se ollut kuitenkaan yhdellä kertaa hoidettu homma, taisin edellisenä iltana vielä noukkia ystäviltä viimeiset tarvikkeet. Oi kiitos ystävät tästäkin. Kuvaukset olivat ohi. Jäljelle jäi kohtalokas numbar neljä uno, lyhärin karonkka - jota en voinut jättää välistä sillä tutustuin niin mukaviin ihmisiin, joita en näkisi ehkä moneen vuoteen - ja työpaikan pikkujoulut. Juhlinta muuttui ärjyvään yskään, aijettä niitä vatsalihaksia.
Antibiootilla paikkasimme ne.
Nyt kun katon taakse päin, flunssa saattoi johtua myös siitä, etten peittänyt hiuksiani kulkiessani pussukkani kanssa ympäri Kokkolaa.
Selvisin! Tosin ensi jouluksi teen aivan toisenlaisen toimintasuunnitelman.
Huh, ihanaa! Kesä tulee, rantakelit ja kaikkea.
Toissa päivänä näin n. 2min ajan valoa, se oli oikeasta auringosta tullutta. Lumikaan ei auta. Flunssaisena, ei jaksanut mitään. Toisaalta olin suoriutunut (yhdessä muiden kanssa) aika monesta -joulua ennen tehtävästä seikasta- ennen joulua. Number uno on tietenkin joululahjarumba, joka vuosi yhtä järjetöntä, mutta joka vuosi yhtä antoisan ihanaa (kun lapset avaavat lahjansa). Toinen second uno oli se, kun keksittiin järjestää ystäville pieni ilta-yöllinen kyläilyrumba kylpypyyhkeen kanssa. Kiitos ystävät. Toteutettiin kylpyhuone/putkistoremontti 70-luvun taloon, joka osoittautui onnekkaaksi (no home) ja myös onnistuneeksi, kiitos ukin ja papan ja niiden kaikkien muidenkin työmiesten. (Ei muuten tainnut lattiamies tietää, että lattiasta tulisi seinän näköinen kuvausalusta, eikä sähkömies sitä, että kattospotterit toimivat aika hyvin kuvausvaloina näin Suomen ihaninpaan aikaan. Toisaalta en minäkään tiennyt sitä, että aatonaattona, kun lauteet oli suht paikoillaan, pientä hiomista vailla, että hyvin käytetyn rautaliikkeen henkilökunnan pojat olisivat meillä saunomassa ekana! Taisivat ansaita vetensä uusista hopean kimaltelevista putkista.) Kiitos pojat myös teille, oikeasti. Kolmas number uno on se että olin lupaillut n. vuosi takaisinpäin ystävälleni, jotta puvustaisin tämän lyhytelokuvan. "Tottakai puvustan, aivan varmasti, loistavaa, siistiä -kiitos!" ...olivat kauniit sanat silloin. Aika kun koitti, istuin olohuoneen lattialla vastamaalattujen kylpyhuoneen kattopaneelien välissä, sälekaihdinten ja teippikoneen kanssa toteuttaen suhteellisen suuria tilauksia, joita satoi ennen joulua asiakkailta (olisihan yrittäjän tämä pitänyt laskelmoida). Ehdin lukea käsikirjoituksen pariin otteeseen, ja säntäsin kirpputorille luoden hahmot mieleen, aika nopeaa ja aika helpolla löysin karvalakin, kamalat kengät + vähän muitakin vaatteita. Ei se ollut kuitenkaan yhdellä kertaa hoidettu homma, taisin edellisenä iltana vielä noukkia ystäviltä viimeiset tarvikkeet. Oi kiitos ystävät tästäkin. Kuvaukset olivat ohi. Jäljelle jäi kohtalokas numbar neljä uno, lyhärin karonkka - jota en voinut jättää välistä sillä tutustuin niin mukaviin ihmisiin, joita en näkisi ehkä moneen vuoteen - ja työpaikan pikkujoulut. Juhlinta muuttui ärjyvään yskään, aijettä niitä vatsalihaksia.
Antibiootilla paikkasimme ne.
Nyt kun katon taakse päin, flunssa saattoi johtua myös siitä, etten peittänyt hiuksiani kulkiessani pussukkani kanssa ympäri Kokkolaa.
Selvisin! Tosin ensi jouluksi teen aivan toisenlaisen toimintasuunnitelman.
Huh, ihanaa! Kesä tulee, rantakelit ja kaikkea.
Terveiset lumisuudesta
Ollaan sairaana pojan kanssa molemmat. Voi kunpa tämä flunssa menis pian pois.
Lyhytelokuvan puvustus
Jihaa, vihdoin on haettu vaatteita puvustusta varten, jonka kuvaukset alkavat jo 10. joulukuuta.
Sanoisinpa, että olen innostunut hahmojen pyörittelystä mielessä, mielikuvista ja käsikirjoituksesta.
Tein äsken boardeja eri hahmoista, niin mukavaa hommaa - vaihtelua säleiden pyörittelyyn.
Frans Isotalo on luonut todella taitavan käsikirjoituksen, joka vetää mukaansa.
Klikkaa Elämän alkeet -lyhytelokuvan Facebooks sivuille ja tykkää, niin tiedät missä mennään.
Sanoisinpa, että olen innostunut hahmojen pyörittelystä mielessä, mielikuvista ja käsikirjoituksesta.
Tein äsken boardeja eri hahmoista, niin mukavaa hommaa - vaihtelua säleiden pyörittelyyn.
Frans Isotalo on luonut todella taitavan käsikirjoituksen, joka vetää mukaansa.
Klikkaa Elämän alkeet -lyhytelokuvan Facebooks sivuille ja tykkää, niin tiedät missä mennään.
Ilonpäivät
Parhaimpia asioita ovat ukki ja pappa ja isä -ihmiset. Kyllä tapahtuu!
Tunnen itseni vallan kädettömäksi kylpyhuoneremontissa, vaikkakin osasin sekoittaa tänään sitä hiekkaa veden kanssa -ihan itse.
N. teki tänään erittäin hianot enkeliorret, nyt mahtuu!
Yritän vihdoin valmistua jouluhässäkkää varten tekemällä varastoa, olen yrittänyt pian neljä viikkoa.
Ensi kuussa palaan takaisin vakkariduuneihin ja sitten onkin 80% vähemmän aikaa säleiden parissa.
Huomenna taidan lähteä etsimään vaatteita lyhytelokuvaan nimeltä: Elämän alkeet.
Nyt nukkumaan, ihanaa loppuviikkoa kaikille!
Take away pyykit
Remontti on säletuotteiden ohella ollut blogihiljaisuuden syy.
Toisaalta myös jo työn alla olevat uudet supersiistit nettisivut ovat vieneet aikaa.
Hypitään suihkussa missä millonkin ja pyykit ovat myös take away asemassa.
Oijettä nautin, kun saan tunkea omat pyykkini taas omaan pyykkikoneeseen, ja pääsen ihan omaan suihkuun. Saunakin saisi plussapisteitä multa, ja bonuksia!
edit: piti selittää vielä tuo viimeinen kuva ;) L nukkui varsin onnellisen paloasemapäivän jälkeistä väsymystä pois matkalla kotiin mummolasta. (terveiset äidinkielenopettajalle ;) )
Tiistai
...ihana alku päivällä. Poika herätti ja parhaillaan syödään aamupalaa ja katsotaan outoja lastenohjelmia.
Tänään taidan saada vihdoin, pitkään pohditut labelit sälekoreihin! Jepajee, täytyy käydä ostamassa vielä kiinnitystarvikkeita niihin..
Eipä mulla muuta, palataan taas.
Tänään taidan saada vihdoin, pitkään pohditut labelit sälekoreihin! Jepajee, täytyy käydä ostamassa vielä kiinnitystarvikkeita niihin..
Eipä mulla muuta, palataan taas.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)