Hassuja huomioita olen huomannut tekeväni, kun on jatkuvasti pimeää.
Toissa päivänä näin n. 2min ajan valoa, se oli oikeasta auringosta tullutta. Lumikaan ei auta. Flunssaisena, ei jaksanut mitään. Toisaalta olin suoriutunut (yhdessä muiden kanssa) aika monesta -joulua ennen tehtävästä seikasta- ennen joulua. Number uno on tietenkin joululahjarumba, joka vuosi yhtä järjetöntä, mutta joka vuosi yhtä antoisan ihanaa (kun lapset avaavat lahjansa). Toinen second uno oli se, kun keksittiin järjestää ystäville pieni ilta-yöllinen kyläilyrumba kylpypyyhkeen kanssa. Kiitos ystävät. Toteutettiin kylpyhuone/putkistoremontti 70-luvun taloon, joka osoittautui onnekkaaksi (no home) ja myös onnistuneeksi, kiitos ukin ja papan ja niiden kaikkien muidenkin työmiesten. (Ei muuten tainnut lattiamies tietää, että lattiasta tulisi seinän näköinen kuvausalusta, eikä sähkömies sitä, että kattospotterit toimivat aika hyvin kuvausvaloina näin Suomen ihaninpaan aikaan. Toisaalta en minäkään tiennyt sitä, että aatonaattona, kun lauteet oli suht paikoillaan, pientä hiomista vailla, että hyvin käytetyn rautaliikkeen henkilökunnan pojat olisivat meillä saunomassa ekana! Taisivat ansaita vetensä uusista hopean kimaltelevista putkista.) Kiitos pojat myös teille, oikeasti. Kolmas number uno on se että olin lupaillut n. vuosi takaisinpäin ystävälleni, jotta puvustaisin tämän lyhytelokuvan. "Tottakai puvustan, aivan varmasti, loistavaa, siistiä -kiitos!" ...olivat kauniit sanat silloin. Aika kun koitti, istuin olohuoneen lattialla vastamaalattujen kylpyhuoneen kattopaneelien välissä, sälekaihdinten ja teippikoneen kanssa toteuttaen suhteellisen suuria tilauksia, joita satoi ennen joulua asiakkailta (olisihan yrittäjän tämä pitänyt laskelmoida). Ehdin lukea käsikirjoituksen pariin otteeseen, ja säntäsin kirpputorille luoden hahmot mieleen, aika nopeaa ja aika helpolla löysin karvalakin, kamalat kengät + vähän muitakin vaatteita. Ei se ollut kuitenkaan yhdellä kertaa hoidettu homma, taisin edellisenä iltana vielä noukkia ystäviltä viimeiset tarvikkeet. Oi kiitos ystävät tästäkin. Kuvaukset olivat ohi. Jäljelle jäi kohtalokas numbar neljä uno, lyhärin karonkka - jota en voinut jättää välistä sillä tutustuin niin mukaviin ihmisiin, joita en näkisi ehkä moneen vuoteen - ja työpaikan pikkujoulut. Juhlinta muuttui ärjyvään yskään, aijettä niitä vatsalihaksia.
Antibiootilla paikkasimme ne.
Nyt kun katon taakse päin, flunssa saattoi johtua myös siitä, etten peittänyt hiuksiani kulkiessani pussukkani kanssa ympäri Kokkolaa.
Selvisin! Tosin ensi jouluksi teen aivan toisenlaisen toimintasuunnitelman.
Huh, ihanaa! Kesä tulee, rantakelit ja kaikkea.
